Ompelut

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Jump in the suit!

Tämä tarina alkoi ennen joulua, kun isäntä ilmoitti kelpuuttavansa joululahjaksi jumpsuitin, sellaisen, jossa mukava tuijotella telkkua illalla.. No, eipä mitään, kävin semmoisen ostamassa pukinkonttiin. En mitään kallista, mutta sopivan mitäänsanomaton eli sopiva mieheni pelkistettyyn makuun.

Pukki kävi ja paketti avattiin innolla, riemulla kiskaistiin asu testiin. Mutta voi surkeutta, haalari oli liian ahdas edes istua. Mieheni on lyhyt (kokoa M), puku oli kyllä sopivan pitkä, mutta se leveys.

Haalari kiikutettiin takaisin myymälään ja isäntä kokeili kokoa suurempaa. Edelleen oli liian tiukka, mutta nyt oli pituutta 20 cm liikaa. Rahat pois ja haalari jäi liikkeeseen. Että hyvää joulua.

En muista, kumpi sitä ehdotti ensin. Mutta josko minä tekisin sitten. Ehtoja alkoi sadella, millainen sen pitäisi olla:
- Harjattua gollegea
- Ei huppua
- Pehmeä kaulus, ei saa koskea aataminomenaan
- Ei resoria lahkeessa
- Haara ei liian löysä, muttei liian tiukkakaan
- Ei ainuttakaan koristetta tai merkkiä.

Tiukkaa tulisi olemaan. Nimittäin tuon viimeisen kanssa. Tappelen edelleen itseäni vastaan!

Kaavat napattiin jostain SK:sta. Raglanhupparin ja housun kaavat yhdistin, vyötäröltä otin 10 cm pois ja hihasta 5 cm.. hihaan piti laittaa aika pitkä resori tuon lyhennyksen vuoksi, ei olisi kannattanut lyhentää.. Kangas löytyi netistä, pitkä vetskari Muovikum:sta. Ja sitten sur-rur. Resorit leikkelin vähän summissa.

Tässä tämä on ja sovituskuvia lienee turha edes pyytää. Kai siitä kohtuullinen tuli, koska käyttöön pääsi.. (toim.huom. isännän mielestä kaupan vaatteet on parempia kuin mun ompelemat, siksi kynnys tähän oli AIKA suuri).




maanantai 24. helmikuuta 2014

Se eka Onion, 2035 ja kaavamuutos

Tammikuussa ompelulaneilla tuli nähtyä naisten päällä mitä nätimpiä tunikoita, niin tuli vihdoin aika ottaa se oma Onion 2035 sieltä pahvitaskustaan. Olin opiskellut hieman, mitä muutoksia fba-jutusta pitää tehdä.. eli muotolaskos sivuun, kainaloa ylös ja rinnan alle n. sentti lisää pituutta. Kaavan tein koossa 40. Selästä otin pituutta keskeltä pois, sillä selkääni kertyy aina iso kangaspoimu. Hihat 3/4 mitalla ja hameen helmasta nappasin jotain 10-15 cm pois.


Tässä etu-ylä-kaavamuutos suurinpiirtein ja eka illukaavani koskaan ;)


Ompelu sujui niin, että joka sauman saumuroinnin jälkeen sovitin, jotta Fall-in-love ei vaan menisi pilalle. Rinnanalus asettui hyvin, kun vetäisin framilonin saumaan. Yksi sunnuntai siinä meni, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Ainut hassu juttu, tähän pituuteen pitää opetella, en ole juurikaan hame/tunika-ihminen ollut, mutta kiva tuli! Lisää!!


Pahoittelen surkeaa otosta, aurinkoisen päivän pölypallerot koristaa tottumattoman peilivalokuvaajan kuvaa :D

torstai 20. helmikuuta 2014

Salaiselle ystävälle

Ompeluryhmän ystävänpäivävillityksenä oli salaiset ystävät. Mukaan haluaville tuli s-postina salaisen ystävän osoite, kokonumeroita ja pari toivomusta/tykätty asia. Itselleni pläjähti ihan tuntematon nimi ja kohteissa tyttö ja kouluun menevä poika, ei lapsellisia vaatteita. KÄÄÄK. Tytölle jotain söpöä, mut entäs poika??? Yritin käydä blogissa vakoilemassa, mutta kuvat eivät näkyneet minulle. KÄÄK!

Konsultoin Annea (Yksi pieni käsityöblogi), jolla on kouluikäinen poika, ja selvisi, että dinosaurukset  voisi olla cool. Mistään ei löytynyt tähän hätään mitään järkevää kangasta. Joten päätin painaa sellaista. O-ou...

Ensin kokeilen lapsen dinosauruskirjan sabluunaa.. liian vähän väriä ja huono kuva.. 2-veen mielestä se oli krokotiili. Ja eikun uutta miettimään. Lopulta netistä löytyi kuvia, jotka piirsin näytöltä läpi: Lentolisko ja tyrannosauruksen jalanjälki. Sopivan pelottavaa tyrannosaurusta ei löytynyt, joten valmis dino on yhdistelmä monesta omilla lisäyksillä. Räyh! 

Piirsin valopöydällä kuvat kontaktimuoviin, suojus irti ja muovi kankaalle. Nyt käytin tarpeeksi väriä, jolloin mustasta tuli peittävä. Hihoihin laittelin jalanjälkiä, jolloin paita näyttäisi sivultakin jännältä. Etuosa näytti vajavaiselta, taiteilin itse jonkinlaisen palmukasvin alanurkkaan, vähän perspektiiviä lisäämään. Ohjeen mukaan silitin kuvat 5 min. kuumalla raudalla.

Poika oli hoikka, joten piirsin Ottobre More Grey paidan 128 cm pituudella ja 120 cm leveydellä. Näytti kapoiselta.. ja sitten alkoi pelottaa, tuliko turhan pieni. Resoriksi mustaa, ja tadaa, valmis. 

Tytölle valikoitui muffinssitrikoota, siitä pipo framilonsivulla ja päälle pitsirusetti. Pipo valmistui niin äkkiä, että tavallaan yllätyin, kun pojan paitaan kului koko viikon illat :)

Kuulemma ovat tykätyt ja melkein kai sopivatkin :) En muistanut jännittää meille tullutta pakettia lainkaan, kun tämä vei ajatukset ihan täysin!


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

My little pony

Pojalle tein tammikuussa tähtitakin neuloksesta, ja harmitti jo, että tytöllä ei vastaavaa ollut. Niiiin näppärä autoilu-, kylä- ja kauppatakki ja kun kelit ovat nollissa, niin kuka nyt haalaria autoon pukee. Syksyllä kirppikseltä ostamani toppatakki oli kyllä nätti ja hyvä, mutta vetoketju niin vaikea, että se on jäänyt narikkaan.

Keltainen kamomillaheppakangas on odotellut jo marraskuusta ompeluintoa ja löysi kavereikseen laatikosta jotain pörröistä neulosta vuoriksi ja liilaa resoriksi. Oli kyllä etsimistä tuo resori, kun keltainen on meillä niin harvinainen väri. Lopulta vastaväri voitti. Heppakankaan tyttö oli itse valinnut nettikaupasta.

Ottobren Kettu Pettunen tehtiin nyt koossa 128 (kerrankin kasvunvaraa, jos menisi vielä syksylläkin) ja tietenkin taas ilman sitä huppua, mutta nyt taskuilla. Turhaan jännitin niitä taskuja, olivat helppo ommella.







sunnuntai 2. helmikuuta 2014

"Missä mun Maisa-paita on?"

2,5 vuotias poikani meni vaatekaapille ja esitti otsikon mukaisen kysymyksen. Äiti sitten selittämään ettei sulla oo Maisa-paitaa.

Kysymys kuultiin seuraavana aamuna taas. Ja taas. Ja taas! Lopulta vanhempia alkoi naurattaa. Ei tässä nyt muu auta ostaa semmonen!

Paitsi että missään ei ollut sellaista myynnissä.. ei edes Ebayssa. Vanhemmat laittoivat siis voimat yhteen. Äiti leikkasi Papana-kaavalla reiluilla saumavaroilla (vaikkei saisikaan ;) koska 92 on viimeinen koko ja poika jo melkein 98 käyttävä) ja ompelun aikana iskä printtasi netistä tarkimman Maisa-kuvan siirtopaperille ja sitten silittämään. Tunti meni meidän "veivissä".

Aamulla, kun poika avasi kaapinovensa, niin siellähän se paita viimeinkin oli <3

Kuvat poistettu tekijänoikeuksien takia.