Ompelut

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joululahjuksia lapsille

Ensimmäistä kertaa innostuin ompelemaan lapsille jouluksi. Vanhempi jo tiesikin, että äiskä ompelee "jotain salaisuuksia", jonka ennakkonäkemisestä tulisi varmasti paha joulumieli. Hyvin pysyi neiti poissa ompelualueelta ;)

Siitä se idea sitten lähti, eli  turkoosi siilikangas (Paapii), johon tytär ihastui kangaskuvien vilistäessä läppärin ruudussa. Poitsulle olikin samaa oranssia jemmassa, vain puoli vuotta loodassa maanneena.



Molemmille 2-in-1 paidat Ottobresta muokatuin kaavoin, pojan Kärry ja tytön hame, johon nappasin alushihaksi ihan sen peruskaavan siitä tilauspaitakaavasta.


Poika ei niin ilostunut pehmeästä paketista (kun edeltävässä oli juuri ollut autoja), mutta tytär tykkäsi niin, että intoutui poseeraamaan :D
Helma oli tarkoitus viimeistellä sopivan pituiseksi, mutta tyttären sen mielestä se on hyvä näin ja äiti siis näpit irti!



maanantai 23. joulukuuta 2013

Raitoja neidille

Tyttären vaatemaailmaa on hallinnut koko syksyn sininen ja vihreä, oikeastaan ainut poikkeus oli Kuukkelipaita. Halusin paidan sävyihin sopivia vaatteita, ihan vaihtelunkin vuoksi!

Ottobren numerossa, jossa Pupunen-paita oli, samalla aukeamalla oli pieni hame ja rusettilahjelegginssit. Tytär tykkäsi malleista (varmaan kuvitteli sinisenä) ja äitimuori napsuttteli syksyn kankaiden yöstä sopivat kankaat, yllätys.

Hameen tein ihan ohjeen mukaan (ohoh), mutta legginssit näyttivät turhan lyhkäisiltä, lisäsin 10 senttiä säären loppuun. Nilkassa rusetin keskiosa on valkopohjaista trikoota. Kankaat nettikaupoista ja valkoinen nauha Mamman varastolta eli Laitilassa olleesta Halpala-kaupasta viime vuosisadalta. Heh heh. Tytär antoi bonuspisteet, kun hameella voi pyörähtää!


Tästä on tarkoitus vielä laajentaa, hiukan lisää samoja sävyjä tulossa.. Ensi vuonna, kankaiden on hyvä marinoitua vähän aikaa, eikös vaan? ;) Toivottavasti nämä mukavuudet eivät silloin ole jo liian pieniä!

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulumieltä, osa 3/3


Viimeinen hyvän joulumielen lahja meni vähävaraisten vanhusten piiriin Nousiaisissa. Eräs vanha mies oli toivonut lahjaksi villaisia putkisukkia. Kuulemma jalka leveä ja tavalliset sukat sopivat huonosti.

En ole kova neulomaan, mutta tartuin haasteeseen. Kyselin nettipalstoilla, paljonko silmukoita tarvitsen, ja lopputuloksena päädyin perusmiehen sukkaan 56 silmukkaa, mutta kun tein koko sukan 2o 2n-neuletta, niin joustaa kuin mikä. Väreiksi valitsin mustaa ja harmaata, kun ei saajaa tunne, niin paras mennä perusväreissä. Ei jää ainakaan käyttämättä liian värikkyyden vuoksi ;) Kärkikavennus oikeilla silmukoilla 2 joka puikon alussa yhteen.


Kokeilin sukkaa omaan jalkaan, varsi tuli säären puoliväliin, joten eiköhän sovi isollekin jalalle. Tytär kokeili myös, hänelle tuli varsi polven päälle asti. Mutta, kummallakin jalkaosa oli napakka. Hyvä idea siis, jos ei tiedä lahjan saaja kengännumeroa ollenkaan.

Lämmintä joulua siis. Lankana perus 7 veljestä, puikot 3,5.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulumieltä, osa 2

Nyt piti kiireellä laittaa kuva, kun Anne (yksi pieni käsityöblogi) meni mainitsemaan pehmopöllöstä, joka lähti siipeilemään hänen pehmojensa matkaan pikkupotilaille.

Pienten hameiden kanssa olin kiireinen, olin jo ajatellut skippaavani Suomen suurin joululahja -projektin, kunnes se tuli Facebookin Saumanvara-ryhmän haasteeksi, ja niinhän minäkin väsäsin yhden.

Suurinpiirtein sama kaava, jolla tein tyttärelleni muutamat pehmolelut. Sydämestä tuli lopulta hiukan liian iso, mielestäni. Pöllössä ei ole nappeja tai muuta irtoavaa, eli toivottavasti pääsee jonkun pienen halittavaksi TYKSiin.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulumieltä, osa 1

Kääk, kuinka aika rientää, joulukuu on kohta puolivälissä ja joulun ompelukset ihan vaiheessa! Noh, toisaalta tohinaa on ollut niin, että eipä kyllä ole ehtinyt päivittää mitään :(

Yhdessä hyväntekeväisyysprojektissa kaivataan lapsille lahjoja köyhään maahan. Minulla sattui olemaan noita Mamman 90-luvun puuvillakankaita turhankin isoja paloja tilkkutöihin, joten isoimmat joutivat ilontuojiksi. Samoin Autokorjaamoa oli turhan reilu pala jemmassa, sekin pääsee auringon lämpöön jollekin lapselle.


Autokorjaamo pääsi sortseiksi, raitakankaista hameet sekä kukkakangas halterneck-mekoksi. Näissä vyötäröllä kuminauha eli menevät monen ikäiselle. Sinipinkin hameen helmassa heppakuva.



Kuva turhan keltainen, mutta olkoon. Hame ja Karvis-sortsit.


Satsi valmistui näppärästi. Sortseissa ihan kaavakin jostain "ompelen lapselle"-kirjasta, hameet ovat sattumanvaraisia suorakaiteita, mutta testasin tyttärellä, että päälle sopivat. Kuminauha on sen verran pientä, että oli itseltä jääny käyttämättä ja hyvä, kun kangaspino pieneni... eikä vaatekaappikaan täyty yhtään! Win-win!

Kaiken kukkuraksi tytär olisi halunnut hamoset itselleen, toivottavasti kelpaa muillekin.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Sairastelua, sairastelua ja muutama ompelus..

Nyyh! Koko marraskuu on ollut loskainen ja räntäinen ainakin omalla nenäosastolla sekä tuli oikein perus korvatulehdus-angiina-settikin sairasteltua. Keskeneräiset työt kuiskivat laatikoista kaihoten ja surinamasiinat melkein keräsivät ihan peruspölyä kangasnukan sijaan. Atsiih!

Tuotosten, sään suhteen ja muutenkin siis surkea marraskuu. Noh, laitetaan jotain vanhaa näkyville edes.


Ottobre-kaavoilla lokakuussa: aluspöksyt 6/2010, varmaan kymmenennet.. nää on hyviä aina tehdä jämäpaloista. Pöksyt Ultimate Casual OB 4/13 muunneltu vyötärö. Kangas Mamman varastolöytö, Pupukuva netistä. Ovat kuulemma parhaat pöksyt ikinä. Linnuratakangas pääsi OB-peruskaavapaitaan, tätä on muokattu joka suunnalta. Niin hyvä muokkaus, että tein monta paitaa samalla kaavalla..


Autokorjaamosta puuvillashortsit, ohje jostain ompelukirjan pyjamasta lahkeet poikkaistuna. Nämä lähtevät afrikkalaiseen orpokotiin pienen pojan joululahjaksi. Vyötäröllä kuminauha, joten koko sopii 3-6 vuotiaalle, ainakin..


Tyttären tähtityyliä.. lilan tähtitunikan kanssa lime tähtipaita, jossa sama muokattu kaava kuin Linnunradassa.. Tässä paidassa pinkki pääntie ja rinnassa applikoitu pinkki sydän.. ehkä sekin joskus löytyy kuvaan.
Tytär ja mutsi puhdetöissään..
Mutsi tyttären silmin kuvattuna :)


torstai 31. lokakuuta 2013

Apua, Haisuli ja Mörkö muuttivat meille!

Eräänä hölmönä hetkenä pari viikkoa sitten tilkkulaatikkoa silmäillessä keksin, että tästä ruskeasta fleece-palasesta voisi tulla vaikkapa Haisuli. Nyt kun nuorimmainenkin on päässyt Muumien maailmaan sisään, "haisu" on ollut muutenkin yleinen sana...

Itse haisuli on ihan vaan suorakaide. Silmien ja nenän mallia urkittiin lasten kanssa netistä, DVD-kotelon takaa ja viimein ihan suoraan DVD:ltä, esikoinen esitteli äidille asiantuntijan ottein, missä episodeissa on eniten haisu-kohtauksia. Nenä on velouria, muut kasvonosat fleeceä. Tuntosarvet ja raajat ovat gollegea, oikaisin ja tein aika pelkistetyt mallit. Vanua ja se oli siinä. Kaksi iltaa lasten kanssa. Haisuli oli pusuista märkä, ennenkuin oli edes valmis.





Kun "haisu" oli valmis, poika nappasi sen unikaveriksi ja tytär näytti siltä, että elämä oli pilalla. Kysyin, että olisiko hänkin halunnut jonkun muumilaakson kaverin? Joo. Minkä? Mörön. MÖRÖN? Ja oli kuulemma tyttö vielä tosissaan. Eikä pelännyt. Enää. Pari vuotta sitten mörkö oli kirosana. Näin se maailma muuttuu. Ja nyt sitten parantamaan tytön maailmaa.

Eihän tilkkulaatikossa ollut mitään niin ISOA, että olisi mörön saanut. Sattumalta Fabriinan nettikaupassa oli alessa kaksipuolinen fleece, jossa toinen puoli oli ihanan yönsininen. Sitä puoli metriä, kiitos :)

Kangas tuli ja sitten alkoi luonnostelu.. ekan suunnitelman mukaan, lakanan rievusta ommeltu minimörkö oli laiha ja pitkä. Viikon verran idea muhi, ja uudessa kaavassa selkä tehtiin kahdesta leveästä kolmiosta, etupala mörön mallinen. Silmämunat ja suu bambufleeceä, nenä kaksipuolista fleeceä. Vaikeaa oli leikata silmän mustuaiset, niin pientä pistettä ei saanut kunnolla edes nuppineulattua paikalleen. Hampaat fleeceviirua, joka siksakattu päältä (kuten haisu).

Kun yläosa oli ommeltu, täytin mörön pehmoleluilla, laitoin jököttämään lilan gollegekankaan päälle, jotta sain sabluunan reilun kokoiseen pohjaan. Pohjaan vielä tukikangas ja sitten gollege rypytettiin aaltomaiseksi mörön alareunaan, tytär halusi ehdottomasti, että alareuna on vaaleampi kuin mörkö, että näyttää jäätyneeltä. Täyttövaiheessa tytär kirjoitti lempiasiansa paperille ja paperi rypistettiin vanun sekaan. Näin Mörkö auttaa sydänsuruissakin. Mörköhän haluaa olla ystävä.





Ja kyllä. Myös mörön nenä on pusuista märkä. Mörön korkeus on 55 cm.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Lisää työkaluja!

Sarjassamme "tää-on-ihan-pakko-saada", bongasin poikani kanssa tämän Lillestoffin ihanuuden nettikaupasta, samalla kertaa kun "pakko-saada"-Kuukkeli.. öh..pakko ja pakko.. Niinpä niin.

Vaikka saman valmistajan tähtitrikoo oli vaikeaa ommella, oli erittäin avaramielinen (ja yltiöpositiivinen), kun annoin vielä mahdollisuuden.. ja turhat koristelut pois, ei mitään erikoisia tikkauksia, vaan miehekäs PAITA. Miehekkäästä kankaasta.



Noin. Kankaan reunasta leikkasin pari "Lillestoff" -painatusta, logoksi eteen ja niskaan helpottamaan (itse-)pukeutumista. Helman ompelin joustavalla siksakilla saumurireunaan.



Ja eikun menoks, sanoi annie lennox.




keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kaivurikaverit


"Se on KAISSEE!" tuumas n. 1,5 vuotias poikani, kun näki tämän kankaan tietokoneen ruudulla. Niin, pakkohan äidin oli pojalleen kaivureita napata. Pakko!





Kelta-musta kaivuri osa 1 keltaisella resorilla valmistui loppukesästä, mustaresorinen, puolta kokoa isompi on saumurituore. Hihoina on sitä kolmiosaista neulosta, jonka nimi ei muistu mieleen enää..

Ihanasti eri fiilis erilaisella hihalla ja resorilla... tai ainakin uskottelen itselleni niin  ;) Näissä lämpimissä paidoissa on hyvä ottaa syksyn viimat vastaan.






lauantai 12. lokakuuta 2013

Kuuk-kuuk-kuukkeli!

Oi jestas kun näin tämän kankaan! Tätä oli ihan pakko saada! .. Mutta mitä siitä oikein tekisi??...

Vaikka kuinka yritin, en osannut kuvitella siitä mitään itselleni... joten tyttärelle sitten! :)



Päädyin ihanaan ryppyhihaiseen raglantunikaan, kangas pääsee tässä hyvin esiin. Ja SE kangas siis Royal-tuotteen Kuukkeli designed by Maitotyttö. Kyllä ihastui tyttökin printtiin, joka päivä kysyi viikon että mites paita edistyy ;) Tunika Ottobre 4/2012 hoikan tytön malli, pöksyt löysäpeppuiset Ottobren 1/2011,  joustofroteeta, sekin Royal-tuotteelta.


Onko se nyt harmi vai hyvä juttu, että hihat vielä hiukka pitkät ja piti kääntää ylös. Ei suostunu poseeraamaan hihat suorina ;)

Pikkumiehen asuja

Vajaa 2 vuoden ikäisen miehen alun sanavarastoon kuului rekka, auto, säiliöauto, bussi, mopo, joten piti testata innostaako vaatteiden pukeminen aamulla, kun kuvat ovat mieluisia ;)


"Seo tettu!" Iih-hana Paapiin kettukuosi vääntyi ekoiksi aluspöksyiksi ja raglan -T-paidaksi (Ottobren mallit), joka kuvassa on jo saanut lähtemättömät tahrat kaulaan :( Kangas kestää hienosti pesua, mutta ei jousta lainkaan.. veikkaan, ettei mene enää ensi kesänä, vaikka reilun koon teinkin.

Siniset trikookankaat ostettu kevään kankaiden yön huumassa, hyvin kestänyt nekin käytössä. Tosin kankaan leikkaus oli haastellista, kun pikkusormi kävi osoittelemassa aina kuvia: "Ekka, ukki, t'raai, ekka.." :)

Haalarihurmaan Ottobren kaavalla harmaa loppukesän pikavaate. Gollege ja vetskari mamman varastolta, resori Linnan kankaasta, vauhtia pojalla omasta takaa.

Viilenevät päivät, viilenevät yöt eli shortsien sijaan pitempää päälle. Nämä kaveriyökkärit valmistui Ottobren kaavaa helpottaen, tasosaumojen sijaan ihan perussaumat saumurilla... muuten olisi valmistuminen voinut viivästyä enemmänkin :D Vaaleansininen, paksu puuvillaneulos löytyi Jätti-Rätistä, raidallinen mammalta. Leikattava, ohut vetskari Muovikum, resori työmatkan varrelta Majapuulta.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Sitten se oli menoa!

Nimittäin, kun tajusin, että nettihän on kangaskauppoja pullollaan! Ensin saksalainen Kangastori, sitten Perhonen korvanlehdellä -kauppa ja sitten en enää muistakaan, hupsheijaa.


Neidin kesäeleganssi aloitettiin Paapiin merenneitokankaasta tehdyllä rimpsuhihatopilla, Ottobren kaava..



... ja jatkettiin "Rimpsukka"-mekolla, jostain Ottobren joulunumerosta kaava. Pinkki kangas Marimekkoa, pilkullinen ja vichyruutukangas jostain jo lopettaneesta nettikaupasta. Tukkaan vielä pikkuhattu-lenksu ja "Viileä Venla" tuli kylään!


Ottobren kaava ja Lillestoffin tähtitrikoo. Oli aivan s-a-i-r-a-a-n vaikeaa ommella kangasta ompelukoneella, saumurissa kuin unelma, mutta lopputulos ainakin tytöstä onnistunut.. Suurennuslasilla tirkistely kielletty ;)




Ja tytölle vielä viiri seinälle, tämä on oman tuotekehittelyn tuotos.. kankaat ommeltu ja taustana kaikissa sama kukkakangas. Leppäkerttu ja muffinssikankaat Perhonen korvalehdellä - Robert Kaufmann, Tähtikangas Paikallisesta...

Jatkoa seuraa...





sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Vanhoja pläjäyksiä, vielä kerran

Ääh.. aina kun mietin mitä uutta tänne laittaisin, muistan, mitä täältä vielä puuttuu. Tavallaan hienoa, että kaikki onnistuneet ja "melkein onnistuneet" pääsisivät johonkin hienoon matriisiin, josta itsekin voisi napata intoa ja inspiraatiota niihin kertoihin, kun sauma mättää vielä viidennenkin yrityksen jälkeen. Tai sen kun ompelet suoraa linjaa pari metriä, ja huomaat alalangan loppuneen ajat sitten. Mikä riittämättömyyden tunne!! (Ja tyhmyyden).

Tässä Barbie ja siskonsa Tähkäpää-puvuissaan, 2011. Tähkäpää-nukke maksoi Prismassa 45 euroa, joten pari tuntia hikoilua Husqvarnan kanssa tuli halvemmaksi. Satiini isännän Hilkka-tädiltä, pitsit Mammalta ja ohje Suuri käsityökerho v. 1989 muistaakseni! Pikkupuku on ommeltu suorakaiteista ja helma on kartio.



2012 keväällä vihdoin Ottobren ruusunnuppulegginsit pinkistä velourista (Linnan kangas), vain 2 vuotta kankaan oston jälkeen. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Tyttö oli venynyt jo niin, että vyötärökaistale piti leikata kahdessa osassa! Pony Briden huntu ja puku sekä pöllöpehmis omaa keksintöä, pojan pöksyt ja puput Ottobre.

Alla pojalle tehdyt 74 cm kurahousut trikoovuorella, kaava alunperin Ottobren, mutta muokkasin sitä niin, että vain vetoketjun paikka jäi alkuperäisestä. Kaupassa ei ollut näin pieniä, joten sain vääntää sellaisen Mamman aarreaitan TURKOOSIstA kurakankaasta. Oli sikavaikeaa ommella, voi sitä hyppytikkien määrää ja sauman mutkaisuutta!
Siskon haukulle syksyllä 2012 tehty takki, kaava Suuri käsityölehti vuodelta 2005 tai jotain.. Vettä läpäisemätön kurakangas ja alufleece Mamman varastoilta. Ompelukoneeseen ostin teflonpaininjalan, kannatti. Leikattava heijastintarra ihan Prismasta ja koiruus siskolta, vuh!


2013 hiihtoloman väkerrys oli yhteensä 13 kaavan Ottobre-haalari.. noh, kangas ja resori ekologisesti Mamman aitalta, määrämittainen vetoketju Muovikum-liikkeestä. Rintaan piti tulla kukka-applikaatio, ei sitten tullut :D.

 Tytön kevätpaita Ottobrelta, kangas paikallisesta. Oikeastaan aika mullistava työ, tein pääntiekaitaleen eri tavalla ommellen, jälki on nätimpi, ohuempi, melkein ammattimainen. Tästä nousi ihan uusi innostus, kun moni luuli paidan olevan kaupan hyllyltä..
Pojan yökkäri Ottobre, kangas paikallisesta, leikattava vetskari Muovikum. Onnistui hyvin saumat, vetskari ja mikä tärkeintä, kesti käytössä hienosti.. ennen kuin tuli pieneksi :)

Noniin.. Nyt on dokumentoitu 2013 kevääseen asti nämä kuvat, ja seuraavaksi pääsen vauhtiin ihanien kankaiden kanssa...




sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pikakelausta: Tähkäpää

Peli on auki ja ompelun elinkaari kerrottu. Nyt voisi jopa keskittyä muutamaan tuotokseen..


Eli tämmöinen kirja tarttui Prisman alemyynnistä pari vuotta sitten (Lenée Grue & Line Watt: Prinsessakirja, Otava) ja siinä olikin opastus kunnon prinsessakolttuun. Koot olivat alle 5 vee ja 5-8 vuotias, tein isomman. Harmillista ja vaivalloista oli kaavan suurentaminen, kaava-arkkeja ei ollut vaan sivulla olevasta kuvasta väännettiin sitten 10-kertainen suurennos. Noh, se olikin onneksi suurin työ ;) Tätä tehdessä olin äippälomalla, ja mekon teko oli äidin ja tyttären yhteinen projekti, kun olin muuten aika vauvaan sidottu.

Äitini eli nykyään Mamman kangasvarastoista löytyi sopiva "pala" sintsiä, varmaan jotain 5 metriä, kun verhot olivat jääneet unelmien tasolle. Metreittäin pitsiä, silkkinauhaa, foliolla koristettua pitsikangasta, kaikki Mammalta. Vetoketjun ostin itse, eli kustannukset olivat 1,90 euroa.. työtähän ei kannata laskea, sillä tunteja kului kyllä.
Tarkoituksena oli saada Tähkäpään puku: Puhvihihat, "nyöritys" eteen, tiukat kyynärvarret ja hulmuava helma, väri tosin pinkimpi kuin Disneyn versiossa. Hihojen rypytys oli kohtuu raju, rypytetty sauma oli varmaan sentin paksuinen, mutta kauneuden takia ei pidä tytön valittaa!!

 Ja valmis! Puku viistää 5-vuotiaalla maata, jotta käyttöikää olisi maksimaalisesti. Kuva napattu vimpassa sovituksessa keväällä 2012 ja puku mahtuu edelleen (7/2013), helma on nyt 10 cm korkeammalla ja hihansuut 5 cm. Käytetty varmaan kerran kuussa (ja tietty omilla prinsessasynttäreillä ja hoitopaikan itsenäisyyspäivän "gaalassa") ja pesty pari kertaa, muttei mennyt miksikään. Kyllä kannatti :)




lauantai 29. kesäkuuta 2013

Vihdoin!

Vihdoinkin sain perustettua. Ei mennyt kuin vuosi ja toinenkin. Tai kuka niitä nyt laskee. Vaikeinta olikin päättää nimi ;)

Olen ommellut varmaan yli 25 vuotta, enemmän tai vähemmän. Kaikki olisi pitänyt olla heti valmiina, maltti puuttui, ja äitini sai kuulla kunniansa, jos alalanka loppui (en osannut vielä puolata itse). Barbien vaatteista aloitin siirtyen mitä omituisimpiin vaatekappaleisiin, mm. yöshortseihin, jotka olivat sopivat vasta omien lasten synnyttyä. Joulupukki toi ompelukoneen vuonna 2000 ja Suurta käsityölehteä päälle puoleksi vuodeksi. Kaksvitosena tein baarivaatteita, mm.  takaosattomia toppeja, joista olen iloinen, että tuli laitettua ne polttojätteeseen parin käyttökerran jälkeen.

Sitten tuli monen vuoden tauko, kun ompelin vain fiksuja juttuja, verhoja, sohvatyynyjä. Opiskelijoiden sarjakuva-aiheisiin kastajaisiin menin vanhana tutorina pukeutuneena Mortal Kombat Kitanaksi, tosin huomattavasti säädyllisemmin. Silloiselle poikakaverille tein Sub-Zero asun. Mielikuvitus ja Husqvarnani olivat taas löytäneet toisensa. Ja ennen kaikkea, asut maksoivat murto-osan pilailuliikkeen puvuista ja kankaatkin kesti pesua. En tosin pukeutunut siihen enää toiste jostain syystä.

Sitten alkoi harmittaa kaupan vaatteiden istuvuus. Notkoselkäni aiheutti paidan selkään ja housujen reunaan tyhmän pussin. Ehdin ommella muutaman nätisti istuvan vaatteen, kunnes olin raskaana. Pesänrakennusvietti roihahti, ja ompelin innolla kone höyryten vauvan lakanoita, unipussin, koko kerraston vihreästä trikoosta ja äitiyspaidan, koska loppuraskaudella oli monet juhlat, ristiäisiä ja muuta. Äitini osti iloisena tulevasta ensimmäisestä lapsenlapsestaan minulle saumurin ja surautin sillä ensimmäisenä morsiuspaidan. Menimme isännän kanssa naimisiin maistraatissa 3 viikkoa ennen tytön syntymää vuonna 2007.

Sitten olikin tuttavan keskiaikaiset häät ja väsäsin meille puvut, isännästä tuli temppeliritari, itselleni perusasu alusmekko ja päällismekko. Lisäksi viitta tekokarvakauluksin. Tuluspussit kännyköille. Ristipistokoristeluja. Isäntä laittoi kengiksi villasukat. Ihanat olivat asut. Juhlan jälkeen myimme puvut kirpparilla kympillä, ei ollut kerrostalokolmiossa tilaa säilyttää.

Olin kotona kotihoidontuella. Mies töissä osa-aikaisena. Oli tiukkaa. Tyttärestä tuli hoikka, eikä kaupan housut pysyneet yllä, joten kävin äidin varastoilla hakemassa jämäpaloja vaatteisiin. Modasin kaavoja, joissa oli 74 cm vyötärö ja 92 cm pituus. Malttamattomuus ompelussa kääntyi sarjatyöhön: Välillä oli työn alla neljä paitaa, ja tiesin että tytön leikkiessä en ehtisi ommella ehkä kuin 2 saumaa. Illalla leikkelin kankaita lattialla kun tyttö oli saatu nukkumaan. Lainasin kirjastosta käsityölehtiä ja kirjastotäti näytti aina happamalta, kun pyysin jotain vanhaa lehteä.

Onneksi pääsin töihin vuonna 2009. Itsearvostus nousi, kun sai taas oman palkan ja uusia kavereita. Juhlistin elämää tilaamalla Ottobren lapsilehdet. Suuresta lehdestäkin soitettiin, mutta ilmoitin, että turha soitella mulle, en aio kutoa lapsille joka kuukausi uutta villatakkia. Palkkapäivinä kävin kangaskaupassa ostamassa Hilcoa. Vihdoin ihania kankaita eikä niitä 20 vuotta vanhoja, vaikka olihan niiden käyttö ekologista tietty.

Kauan odotettu kakkonen syntyi riemuksemme 2011 kesällä. Pojasta tulikin lyhyt pullero, joten nyt sainkin tuunata kaavat 74 vyötäröllä pituutena 62-68. Väsäsin pojalle jopa kurahousut koossa 74, kaupasta kun ei ollut.

Nyt olen löytänyt ihanat netin kangaskaupat, pankkitili voi ei ja isäntä katsoo kangashyllyä  kokon tekeminen mielessään. Tytär haluaisi olla Viileä Venla, poika tahtoo kaivurin kuvia. Itsellekin pitäisi tehdä jotain. Mielellään turkoosia.

Poika katsoo Husqvarnaa ja sanoo "se on konee". Se onkin hyvä kone, edelleen toimii. Mutta jos alalanka loppuu ennen aikoinaan, saattaa tämä kissa edelleen sähähtää.